1993 HIPPU 2013

”HIPPU”…tamma jolla oli monta virkaa..

Hippu 07.05.2011 tammanaeyttely 015Kun vanha siitostammamme New Grove Bank, tuttavallisemmin Hippu, lähti viimeiselle matkalleen, aloin muistelemaan kaikkea mitä Hipun matkan varrella on tapahtunut. Yllätyin, kuinka paljon uusia ihmiskontakteja se synnyttikin vuosien varrella ja kuinka moni oli suoraan kontaktissa itse hevoseen ja sen jälkeläisiin.

Tähänastisista hevosistamme juuri Hippuun liittyy eniten kasvattajana ja hevosenomistajana. Eniten minua innosti kirjoittamaan Hipusta se, että sen pitkään melkein 21 vuotiseen elämään liittyy hyvin paljon tapahtumia, hyviä sellaisia ja kun pitkästä elämästä on kyse, niin myös vastoinkäymisiä.  Tekstin olen asettanut  'minä'-muotoon syystä, että minä kirjoitan tämän. En kuitenkaan väheksy Hannun panosta tarinan sisällä. Hän eli ja koki tämän kaiken kanssani ja me kävimme läpi ne yhdessä päivittäin. Onneksi, sillä yksin näiden asioiden kokeminen ja läpikäyminen olisi ilotonta ja raskastakin.

Olen itse pitänyt päivyriä hevostemme ja omiemme hetkien muistamiseksi jo vuodesta -88 ja siis vuodesta 1990, kun Hannun ja minun yhteinen elämä ja samalla hevosten kasvatus alkoi.  Joten jos ja kun muistini osittain pätkikin, sain asian tarkistettu juuri näistä päivyreistä, joiden teksti on ollut minulle enimäkseen hulvattoman hauskaa luettavaa ;) Kaikkea sitä on pitänytkin ”tärkeänä kirjata”.. Tarkoitukseni ei ole ylistää rakasta tammaamme, vaan muistuttaa kaikille siitä, mitä yksi hevonen todella voi merkitä. Hevosihmisenä lukija voi tekstiä läpikäydessään samaistua useaankiin tapahtumaan ja muistaa samalla omat kokemuksensa, niin hyvässä kuin pahassakin. Niitä tässä lajissa aina riittää.. Tarina Hipusta ei ole ”pähkinänkuoressa” vaan pitkän kaavan mukaan, sillä voiko noin pitkää elinaikaa, melkein kahtakymmentä yhtä vuotta, laittaa pähkinänkuoreen… ei voi. Suosittelen lukijalle kahvikupposta, rentoa asentoa ja ehkäpä nenäliinankin... varoiksi ainakin.

Tarinan alkulähteillä..

Ravihevoskasvattajana meidän ”ensimmäinen” varsa oli 1991 syntynyt New Grove Aspect, eli ”Jussi”. Kantatammamme Cathy Laukko kantoi  Super Malesta, kun teimme kaupat tammasta muutama viikko ennen, kun sen täysveli Houston Laukko ( 11,0a 1 236 781 €) voitti Turussa 2-vuotiaiden oriiden ja ruunien Kasvattajakruunun.

Hippu 1993Mutta minä pidän seuraavaa varsaa, eli Hippua meidän ensimmäisenä todellisena  kasvattina. Virallisestikin  se oli meidän ensimmäinen ravihevoskasvatti. Se oli kauan ja hartaasti suunniteltu alusta asti ja me myös omistimme sen aina. Ensisuunnitelmissa oli astuttaa Cathy ensin Pershingillä tai Quick Paylla, mutta oriit olivat Ruotsissa ja vaikkakin Laukon nuori isäntä Erkki Lagerstam sanoi että hänellä on kontakteja viedä tamma sinne, pidimme systeemiä siihen  aikaan liian hankalana ja pakastesiemennyksiä epävarmoina (vaikkakin Paanasten oriasemalla oli silläkin saavutettu hyviäkin tuloksia). Myöhemmin molemmista tuli tietysti arkipäivää..  Me päädyimme mielestämme ”ehkä hyvään kotimaiseen nousevaan oriiseen”. Oriissa itsessään meitä kiinnosti sen omat saavutukset, ulkonäkö ja rakenne, joihin Laukossa tutustuimmekin, mutta myös sen verraton suku. Toiveena oli, että mahdollisesti Cathy varsoisi tammavarsan, jossa hyvä suku tulisi molemmilta puolilta. Ainoa ”ongelma” asiassa oli, että ori oli pieni (n.155cm) ja tamma vielä pienempi(146cm)..

Rohkea rokan syö ja päätimme ottaa riskin. Ori oli tietysti kivenkovaluontoinen, Derbyn ja monen muunkin kilpailun sankari sekä kaksinkertainen Suur-Hollola-ajon  voittaja  Black Laukko (13,3aly 368 371 €). Koska edellinen varsa ”Jussi” oli myöhäinen varsa, ehdittiin tamma siementää sinä vuonna vain kerran, josta se jäi harmiksemme tyhjäksi. Me päätimme kuitenkin jatkaa samalla linjalla seuraavana vuonna aikaisin ja Cathy todettiin keväällä  kantavaksi Black Laukosta.  Vuoden 1993 maaliskuussa odottelimme varsaa syntyväksi ja kun juhlimme Hannun serkun 30-vuotissynttäreillä, tuli minulle juhlien keskellä sellainen olo, että oli lähdettävä katsomaan tammaa kotitalliin 5 km päähän. Talli ei siis silloin vielä ollut kotimme pihapiirissä. Synttäribileet jatkuivat ja omamme alkoi, kun talliin tullessamme huomasimme Cathyn varsovan ja vielä tammavarsan ! Eikä se ollut edes pieni, niin kuin epäilimme! Se oli kaunis kuin koru. Mustanpunaruunikko ja otsallaan tähti. Se oli meidän ”kultahippu” :) Minä nostin juhlamekkoni ”korviin” ja tungin jalkani montsareihin ja menin auttamaan uutta tulokastamme ylös ja emän tissille.. myönnettäköön, että itse hieman tuiterissa.. (kotiin mennessämme heitin sotkuiset mekot ja muut vaatteet kylpyhuoneen nurkkaan ja myönnän, että seuraavan aamun huonoa oloa ei auttanut koko yön lattialämmityksen tehostamat varsomistuoksut..)Hippu eka kesae

Nyt saimme tammavarsan, jossa yhdistyivät hyvät emälinjat!! Myöhemmin Suomen ensimmäisten joukossa eliittitammoina palkittiin Black Laukon emä, Noble Gem, Hipun emänemä Milo’s Daughter, sekä itse emäkin Cathy Laukko. Hippu itse palkittiin A-jalostustammaksi 2011 kevään tammanäyttelyssä Turussa hyvien jälkeläistensä perusteella.

Hipun kesä meni varsamaisen mukavasti ja maailmaa nähden, kun se matkusti emänsä mukana Asikkalaan Kemppitallille. Pitihän emä siementää Barbequella.. Syksyllä vieroituksen aikoihin se tunnistettiin, myöhemminkin tammasta huolehtineen ell.Jukka Taimenen toimesta. Sitä kengitti ja vuoli vuosien saatossa Jorma Turta, Kai Kumanto, Janne Ulmas, Timo Hörkkö ja Toivo Niemi. Vieroituksen jälkeen Hippu muutti nousiaisiin Härmälän Hannan ja Hösön hoitoon, heidän hienoon ja suureen uudistettuun varsapihattoon, jonne kyseisenä vuonna tuli viitisentoista muutakin tenavaa.

Hanna oli aina varsojen pihattoonottopäivänä laittanut pihatallin suuliin seisovan pöydän, jonka ympärillä  varsojen tuojat/omistajat nauttivat kahvikupposet pipareineen ja vertailivat varsojaan ja varmasti jokaisen oma näytti lupaavimmilta. Olihan odotukset kaikilla korkealla ja iso osa onnistuikin hienosti raviurallaan. Sukkisissa vietti hyvässä hoidossa useakin New Grove varsa seuraavat vuodet ja siellä myös syntyi, ennen oman tallimme valmistumista New Grove Aspect.  Hippu taasen oli ensimmäisiä varsoja, joka uudessa tallissamme syntyi. Samaisessa syntymäkarsinassa tamma eleli melkein koko elämänsä ja varsoi melkein kaikki varsansakin. Karsina oli Hipun koti.

Hyvä ystäväni Tarja Mäkipää, johon kämppäkaverina tutustuin jo Naantalin karjatalouskoulussa 1980, oli suurena apuna, kun Hippua opetettiin ajoon. Olihan Tarja ollut 80-luvun puolivälissä haimoossa BWT-tallilla töissä ja tietotaito viimeisintä. Tarja oli myös ensimmäinen, joka ajoi Hippua yksin.  Tapahtumapaikkana heinäpelto ja alla ikivanhat Customin kilpakärryt! Ensiajossa Hippu toimi moitteettomasti ja molemmat selvisivät treeneistä vahingoittumattomina. Seuraava talvi treenattiin Hippua säännöllisen epäsäännöllisesti, koska oma kokemus perustui täysin ratsastukseen, jota harrastin ja ammatiksenikin ulkomailla aikani tein. Tamman ehdoilla mentiin.. Itse kyllä pörräsin 70-luvun lopulla jonkin aikaa Metsämäessä Antti Hannulan talleilla hevosia harjaten ja hoitaen. Eri-Teräs oli kyllä hieno hevonen, mutta minusta ravitouhu oli ratsutytön silmin melko brutaalia verrattuna ratsastusharrastukseeni, joten vei aikansa ennenkuin lajiin palasin.. ja mitä siitä edes ymmärsin, jos en aina vieläkään ;)

Hippussa meillä oli aikamoiset odotukset ja päätimme antaa tammalle mahdollisuuden. Sovimme 2v alkukeväästä Risto 'Pappa' Airaksisen kanssa tamman siirtymisestä hänen treeniin. Kun huhtikuussa veimme tamman hänelle, treenasi Risto apulaisensa kanssa pari hevosta ja Hippu valjastettiin minun ajettavakseni heidän mukaan. Liekö ollut testi, mutta Hippu laukkasi useaan otteeseen silloin, mutta kun jalat mahtuivat alle ei siltä muut karkuun päässyt. Tamma jäi Ristolle ja häneltä postitse toimitetun treeniraportin mukaan Hippu meni heti seuraavissa hiiteissä 40-vauhtia 2000m läpi, eikä kauaakaan kun sillä oli 25-vauhdit. Risto kehui tamman edistymistä. Kehittyminen oli nopeaa 2v huhtikuussa, kun ottaa huomioon että sitä ennen  treeni perustui kilpakärryajeluun pellolla ;) Nopea se oli alusta alkaen, jos vain malttoi, että jalat tulivat mukaan samaan vauhtiin. Nopea se oli muutenkin, kun aikanaan Hippu vietti muutaman kuukauden juuri Suomeen muuttaneen Cyril Rocherin ja Niina Kallion hoivissa/treenissä, Niina kertoi tamman pukitelleen ajossa niin nopeasti, että hänen silmien edessä käväisi takakenkä… numero 2 näkyi selvästi, Niina muisteli hymyillen.  Ei se potkuri ollut vaan iloinen ja terävä. Tässäkään episodissa ei onneksi käynyt kuinkaan kuskillekaan..

Airaksiseen takaisin palatakseni..  Kuukausien  päästä kuitenkin Hippu oli saanut melkoisen haavan jalkaansa ja sillä alkoi olla ruokahalun kanssa melkoisia ongelmia, joten päädyimme ottamaan tamman kotiin kesäksi toipumaan. Ristolle se ei enää palannut muista ongelmista johtuen, mutta Ristolta sai aina neuvoja (ja saa tänä päivänäkin) hevosen balanssiin ja hoitoon liittyviin kysymyksiin. Maan paras hevosenlukutaito ehdottomasti!

Lahjakkuutta muttei nälkää..

Hipun pikkuveli Barbequesta oli 1-vuotias sinä kesänä ja muistan, kun kengittäjämme Jorma Turtan kanssa katsoimme orivarsan ravatessa hurjan nopeita pätkiä itsekseen laitumella, totesimme samaan ääneen sen olevan ”erikoisempi” ja todella vauhdikas ja tasapainoinen ikäisekseen.. Me pidimme sitä kaupallisena.. Olihan sen emän veli Houston Laukko jo iso sana radoilla. (Minua aina hymyilyttää kun alussa myimme Cathyn varsoja ”Houston Laukon täyssiskosta”, kunnes jo pian voimme myydä ”Cathy Laukon varsana”) Muutos oikeaan suuntaan oli vauhdissa! Ja nopeasti! Maailmanmatkaaja/hevoskauppias Esa Lahtinen tuli orivarsaa katsomaan sinä kesänä. Hän otti jo bravuurikseen tulleen kävelykepin (mittatikku) kainalostaan ja otti mitat varsasta ja totesi ettei  ”varsa kiinnosta häntä lainkaan”...”liian lyhyt, jalka-asennot niin ja näin..” Stenbergin Larea se kuitenkin kiinnosti.. Varsa oli New Grove Coin 11,3a n.200.000€. Esa kuitenkin kysyi minulta, oliko muita varsoja ja kerroin tallissa olevan 2-vuotiaan tamman Black Laukosta, jota menimme katsomaan. Esa ihastui heti sporttiseen ja ”jenkkimäiseen” Hippuun ja halusi ajaa sen radalla. Metsämäessä keskellä kesää Esa ajoi toppatakki päällä Hipulla hiitin, mutta tamma oli vaivainen eikä vakuuttanut miestä, jolla oli ajokokemuksia maailman parhailla ravihevosilla. Hän suositteli pliistrausta tamman etusiin.
new grove bank
Herrasmiehen tavoin Esa saapui itse tallille seuraavana päivänä, pliistrasi Hipun molemmat etuvuohiset ”ranskalaisella” tai ”italialaisella”. En nyt muista kummalla.. mutta vuohiset märki niin, että omistajaa itketti seuraavina päivinä.. (90-luvulla ostettu Cedar-pullo on edelleen avaamatta hyllyssä..) Jatkossa oli paljon muita ongelmia, mutta vuohiset ei Hippua enää koskaan vaivanneet - liekö hoito auttanut.. Esalle kyllä kelpasi Hipun toinen veli myöhemmin, New Grove Escudo 13,2a n.200.000€.

Seuraavan talven treenasin Hippua, mutta vaikka tamma muuten meni mukavasti, sen jatkuvat mahaongelmat huolestuttivat meitä ja se vietiinkiin usein Anivetin hevosklinikalle raadelmaan Jyri Koposen hoidettavaksi ja tiputukseen. Hipulla alkoi olla myös entistä surkeampi  ruokahalu. Tuohon aikaan ei vielä ollut Castro Gardeja ja muita hienouksia, vaan perusrehuja ja lukematon määrä ruokintakertoja pienin annoksin.. Peruseväillä yritettiin ja Antepsinilla rauhoittaa vatsaa, joka vaan oireili oireilemistaan, kunnes 3v keväällä kaikki romahti.. Maaliskuussa Hipun mahaongelmat äityivät vakavaksi ähkyksi ja sitä lähdettiin viemään heti kohti EKK:ta, johon olimme olleet puhelinyhteydessä jo aikaisemmin samana päivänä. EKK:lle päästyämme ell. Olli Mäkelä totesi tilanteen vakavuuden ja nenänieluletkun kautta tulikin todellisella paineella refluksinestettä  toista ämpäriä. Tilanteessa ei ollut muuta vaihtoehto,a kuin saada tamma nopeasti ähkyleikkaukseen, johon annoimme luvan. Siitä hetkestä, kun klinikan pihaan saavuimme oli tamman jaloista riisuttu kengät, se oli letkutettu ja tamman siirto leikkauspöydälle nopeampaa, kuin uskoimmekaan. Se jos mikä oli tehokasta toimintaa!!

Jäimme Hannun kanssa hermostuneina odottamaan tietoa leikkauksen etenemisestä eläinlääkärinkin pyynnöstä, jotta voimme tehdä päätöksen leikkauksen jatkamisesta, riippuen siitä miltä sisäpuolelta näytti. Jonkin ajan kuluttua hoitaja tuli kertomaan tilanteen meille, että lääkärin ei tarvitse leikata suolta koska siellä ei ollut kuolioon viittaavia ongelmia, vaan suolessa oleva massa voitiin lypsää umpisuoleen ja siten hevosella olisi samalla mahdollisuus toipua leikkauksesta ja tervehtyä. Olimme iloisia niinkin hyvistä uutisista ja annoimme luvan tehdä kaikki tarvittava Hipulle. Me itse lähdimme kohti kotia ajamaan ja Olli lupasi ilmoittaa, kun hevonen on hereillä,  josta saimmekin häneltä infoa myöhemmin yöllä. Hippu oli heräämössä, tokkuraisena, mutta näytti olevan kunnossa. Hevoselle oli asennettu nenänieluletku, jotta mahdollinen kaasupaine pääsisi poistumaan sen kovia kärsineestä mahasta. Kaikki olivat helpottuneita..

Seuraavan päivän iltana soitin Olli Mäkelälle ja kyselin Hipun vointia, johon hän sanoi, että nyt se on ok. Aikaisemmin päivällä hän oli valmistautunut kertomaan surullisia uutisia minulle, kun nenänieluletkun poistamisen yhteydessä oli sieraimesta alkanut tiputella verta, joka muuttui hetkessä valuvaksi ja kiihtyi.. Hevosen oman heikentyneen terveydentilan ja veriarvojen huononemisen kautta verenvuotoa ei saatu tyrehtymään, vaan tamma kaatui lopulta tajuttomana maahan ja Olli oli varma että hän menetti potilaan.. Valmistautuessaan kertomaan huonot uutiset minulle, oli hoitaja huomannut verilammikossa makaavan tamman korvan liikahtaneen!! Kuin ihmeen keskellä Hippu oli tullut tajuihinsa ja lopulta noussut ylös heiluvana ja heikkona, koska se oli verenvuodon mukana menettänyt yli puolet verivolyymistaan!!

EKK:ssa olevasta suomenhevosesta siirrettiin Hipulle verta 5 litraa, jotta se sai hieman voimia lisää. Veriarvoista tunteneille voidaan kertoa, että Hipun hematogriitti oli 10. Ja se on todella pohjalukema hevoselle! Ihmeen ja vastoinkäymisten kautta  tamma kotiutettiin vihdoin parin viikon jälkeen ja se oli totaalisessa karsinalevossa seuraavat viikot, syöden hyvälaatuisia rehuja milliannoksin ja jättipullollisen rautaa! Hipun veriarvot alkoivat nousta hitaasti, mutta varmasti ja tamma piristyi silmissä,  jos ei nyt ottanut huomioon, että sen kaikki kylkiluut oli laskettavissa pitkänkin matkan päästä. Se oli kuin 'kirjanmerkki', mutta sen kirkastuneet silmät kertoivat, että Hippu oli onnellinen kotonaan tutussa ympäristössä, tuttujen keskellä. Jo parin kuukauden päästä Hippu pääsi lenkille ja oli painetta täynnä ja ensihiitit voitiin tehdä 3kk tapahtuman jälkeen. Tamma vei kuskia suoralla siihen malliin, että toiveet raviurheilijana nousivat taas. Tasan neljä kuukautta leikkauksesta Hippu juoksi kokeen Turussa.  Aika ei kummoinen ollut 24,4x, mutta kun taas tamma malttoi ravata, se teki hienon juoksun. 3v kesällä, eräänä eloikuisena sunnuntaina, Hippu sai roiman haavan jalkaansa ja pyysin ystävääni Tarja Forellia (joka on myös eläinlääkäri)  katsomaan kintereessä olevaa haavaa, jonka Tarja halusi ommella.. mutta sellaisia rauhoittavan aineen määriä ei hevoseen voitu laittaa, että Hippu olisi antanut kenenkään koskea neuloilla haavaansa. Sille määrättiin piikitettävä penisilliinikuuri lääkittäväksi kaksi kertaa päivässä, jonka siis minä tein.. kunnes taas alkoi tapahtumaan..

Olin ottanut Hipun käytävälle jo rutiinihommaksi muuttuneeseen lääkitykseen, puhdistin kaulan ja ennenkuin säännöstelin lääkkeen lihakseen ruiskusta, vedin ruiskun mäntää oikeaoppisesti takaisinpäin nähdäkseni ettei piikitys olisi suonen kohdalla, ei ollut, ei…  Mutta ilmeisesti Hippu liikahti sen verran että osa sinne meni, siis sinne minne ei nimenomaan pitäisi ja sitten alkoikin tapahtua! Tamman silmät muljahtivat ympäri ja se  alkoi riehua käytävän ketjuissa.  Tiesin heti mistä oli kysymys ja  sain nopeasti  irrotettua ketjut riimusta, mutten enää muuta,  kun ensin tamma alkoi tärisemään kauttaaltaan ja lopuksi kaatui tallin käytävälle saaden rajuja kouristuksia.. Minä olin tallissa yksin ja tallin pariovet olivat apposen auki, joten tiesin että pahin mahdollinen voi tapahtua ja kesken rajun kohtauksen hevonen pahimmassa tapauksessa syöksyä ovista, eikä sillä olisi mitään järjellistä ajatusta ympäristöstään! Ajatuksesta kauhuissani heittäydyin Hipun pään päälle, jotta hevonen ei pystyisi nousemaan  ja toivoin, ettei kaikki loppuisi nyt tähän minun virheeseen. Kuinka surkeaksi tunsinkin itseni silloin :(  Penisilliishokki on melko poikkeuksetta hevoselle kohtalokas. Hipun kouristeleva keho hiljeni yhtä nopeasti, kuin kaikki oli alkanutkin ja minä pelkäsin pahimman tapahtuneen.. Olin jo varma menetyksestä ja nousin tamman pään päältä pois sekavin tuntein, kunnes tamma vetäisi voimakkaasti keuhkonsa täyteen ilmaa!! (ei.. minä en istunut sen sierainten tukkeena..;)  EI VOI OLLA TOTTA !!  Hippu ei ollutkaan kuollut! Se nousi nopeasti, täysin hämillään tapahtuneesta huiskien häntäänsä vimmatusti! Laitoin hevosen karsinaan ja se ajan kanssa alkoi rauhoittumaan, mutta se penisilliinikuuri loppui siihen! Tamma selvisi kuolemalta jo toistamiseen, ehkä jopa kolmannen kerran. Täysin uskomatonta! Kerrassaan käsittämätöntä!

Myöhemmin 'yritin' laittaa esim. virusaborttirokotuksia tammoillemme, mutta tehtävästä tuli minulle täysin ylivoimainen ja kaikenlainen rokottaminen on minulle ollut tuosta päivästä lähtien jopa mahdotonta. Kädet ovat hiestä märkinä jo ajatuksesta! Verinäytteiden otto on sellainen,  jota voin joskus pakon edessä tehdä.. ”pitkin hampain..todella pitkin”..

Näiden kaikkien vastoinkäymisten jälkeen alkoi jo tuntua mahdottomalta, että Hippu tulisi radoille enää, mutta tamma itse oli toista mieltä. Sen sydän oli kultaa, eikä sitä näyttänyt lannistavan mikään, vaan se oli aina halukas lähtemään lenkille ja vauhteja sillä oli muutenkin ja se näytti tulevan nopeasti starttikuntoon ilman minkäänlaisia painostuksia.  Kävimme hiittisuoralla kerran viikossa muun treenin ohella, ajatuksella jos se haluaa itse.. ja sitä se halusi! Se ei pullannut, eikä räyhännyt, vaan teki työnsä halukkaasti ja nopeasti :)

3-vuotiaana se juoksi koelähdön ja pari rutiinia, mutta starttasi heti  4-vuotiskauden alussa. Sillä oli kaksi vaihdetta, laukka tai kolmas, neljäs ja se starttasi yhteensä kuusi kertaa. Harri 'Tupi' Koivunen sanoi Vermossa keväällä että ”mihin tämä pääsisikään, jos sillä olisi neljä jalkaa”. Kyseisessä lähdössä tamma oli viimeisessä kurvissa viimeinen, mutta maalissa kolmas! Se tuli lopun todella lujaa ja sen kiri palkittiin siihen aikaan ruhtinaallisella Vermon kolmosella. Nykyrahassa mitattuna huikeat  252 euroa! Pääradalla! Lyhyen uran aikana Hipun kärryillä kävivät siis Tupi, Korven Ilkka, Sinkkosen Klasu ja Nymanin Timo.

Toukokuun startissa Turussa tamma laukkasi ja me päätimme, ettei siltä vaadita enää radoilla mitään. Moni muu olisi vielä yrittänyt, mutta heikon ruokahalun omaavaa tammaa emme halunneet enää kiusata. Mielestämme sen oli aika siirtyä siitokseen ja voi sanoa, että hetkellä, kun Hipun kengät oli irrotettu, sen ongelmat kaikkosivat melkein kokonaan ja ruokahalu yltyi. Stressi oli poissa :) Hippu siirtyy siitokseen ja se siemennettiin Secret Valuella, jota mainosti omistaja Esa Lahtinen Hevosurheilun sivulla, kravatti kaulassaan ja totesi että oriilla on ”ryhtiä, kuin Mannerheimillä”. Uskoa piti Esan sanoihin ;)…siis siihen aikaan uskottiin ;) Vuosia myöhemmin Esa kysyi minulta Metsämäessä valjastuskatoksilla,mikä hevonen minulla on? Kyseinen ruuna rentoutui aina ennen starttia niin, että suorastaan roikkui ketjuissaan… Minä sanoin Esalle, että etkö huomaa ”Mannerheimin ryhtiä ruunassa”. Se oli tietysti Secret Valuen poika New Grove Fakir alias 'Hoppu'.

Varsat..

New Grove Fakir 1999Hippu siis varsoi ensimmäisen varsansa 1998, viisivuotiaana. Täysin musta ja käsittämättömän hieno orivarsa sai nimekseen New Grove Fakir  13.5a 32 633 €. Sen täydellisyyttä hipova rakenne sai arvostusta, kun se esitettiin 1999 Elma-messujen yhteydessä viiden muun  varsan mukana Valtakunnallisessa varsanäyttelyfinaalissa ja se valittiin parhaaksi varsaksi ensimmäisellä palkinnolla. Palkintorahoja tuli 7000 markkaa, jotka kirjoittaja 'tuhlasi' kotimatkan aikana tilaten uudet mustat Royal’in Ergot ja quick hitch valjaat! Molemmat ovat vieläkin käytössä. Laatua ja käsityötä kun sitä vielä sai. 

2-vuotiaana Hopulla todettiin kavioluussa kysta, joka piti leikata, sillä ori ontui 'joka toinen päivä'. Jukka Houttu teki onnistuneen leikkauksen ja ori saatiin käyttämään jalkaa, kun se kävi säännöllisesti Kim Sellin luona. Kim oli erikoistunut ”nivelnesteen siirtoon” nivelen sisäisessä lääkityksessä, taikka tarkemmin sanottuna toimituksen suoritti Kimin silloinen apupoika Jarno Kauhanen. Mies Womanizerin takaa :) Orivarsa ”Hoppu” oli nimensä veroinen, erityisesti lähtöauton takaa. Eturivin numerolla ei ollut sille mitään merkitystä, koska lähdössä näytti aina siltä, että Hoppu jäi ”siivekkeihin kiinni kuolaimistaan” lähtöauton irrotessa. Sille alle kymppivauhti oli helppoa ja sen vakikuskina aikanaan toimineen Antti Teivaisen mukaan se oli silloin Suomen nopeimpia avaajia, eikä sille siinä pärjännyt kukaan.. ainakaan Antti kärryillä, lisäisin.

Eräs hauska tapahtuma pitää kyllä kertoa, kun Hopulla oli rahaa noin tuhat markkaa, kyseli Harri ”Tupi” Koivunen minulta, antaisinko hevosen hänen oppilaansa Pia Kantoluodon ajettavaksi Forssaan oppilaslähtöön? Minä suostuin ja Forssassa paikanpäällä teimme ”suunnitelman” Pian kanssa startista. Koska Hopulla oli uloin rata auton takaa, ajattelimme, että on parasta ”pakittaa” suosiolla takapareihin ja katsoa lopussa. Hoppu kuitenkin oli eri mieltä ja auton irrotessa se rykäis ulkoradalta johtoon leikittelevän helposti! Pia roikkui ohjissa suorin käsin ja vauhdikas ruuna kellotti ekaksi 500 metriksi 11-vauhdin! Tuhatkin kulki 14-vauhtia ja välimatka toisiin oli suunnaton! Tämä vielä keskellä talvea.. Viimeisellä 500 metrillä  kilpailijat kyllä saavuttivat Hoppua, mutta voittajana se Pian kanssa maalilinjan ylitti. Pia pyöritteli päätään tuodessaan hevosen varikolle ja kertoi olleensa juuri hiljattain olkapääleikkauksessa.. Kyllä Pia sen kyytiin vielä uskalsi ja hienon keulavoiton Tampereellakin sen kanssa myöhemmin pokkasi!  :) Minusta tuntuu, että aina Pian kanssa nähdessämme, ensimmäiseksi hymähdämme mielessämme juuri tuo Forssan startti :)Tai ainakin muistamme aina nauraa koomiselle tapahtumalle.


Hippu teki yhteensä 8 elävää varsaa…
Olin halunnut astuttaa tamman vuonna 2000 ranskalaisella Reve d’Udonilla ja kaikki piti olla järjestyksessä pakastesperman toimituksessa, kunnes meille ilmoitettiinkin keväällä, ettei oriista saakaan spermaa. Minulla oli omia näkemyksiä oreista (usein vääriäkin..), mutta olin halukas kokeilemaan eri oriita ja Arnaqueur oli yksi niistä. Hippu teki hienon tammavarsan siitä ja olin vakuuttunut, että haluamme kokeilla oria uudelleen Hipulle. Siihen aikaan piti hakea jalostuslautakunnalta lupa orikohtaisesti ja huhujen mukaan käsittelyissä Terttu Peltonen käsitteli kokouksissaan eri siittoloiden hakemuksia ja lopuksi toteavan muille lautakunnan jäsenille, että sitten on vielä tämä Nylund… ;) Mutta Reve D’Udonia emme saaneet muista  asioista johtuen  ja kun Hippu oli jo Kallelassa, Nivolan Hannu kertoi Kemppi-tarjouksesta hyville asiakkaille koskien heidän oria Juliano Staria. Kempillä olimme olleet ainakin hyviä asiakkaita, kun jo aikaisemmin Cathy Laukko vieraili Asikkalassa Barbequella ja Express Ridellä, molemmilla pariin kertaakin, joten sanoin Kaisalle, että laita Julianolle.

2002 teki Hippu Juliano Starista taas huiman hienon orivarsan! New Grove Joker. 'Jaska' myytiin 1-vuotissyksyllä Tampereen hevoshuutokaupassa kalleimpana varsana. Orivarsan nähneet ymmärsivät kyllä syyn. Muistan, kun talutin Jaskaa Teivonmäellä, kaksi iäkästä hevosmiestä pyysi minua pysähtymään varsan kanssa heidän eteensä ja he kehuivat sen 'mahdottoman hienoa rakennetta ja hyvin hoidettua olemusta'. Tuo kommentti vei taas ylpeätä kasvattajaa  pitkästi eteenpäin :)! Kun esimerkiksi Kimmo Kemppi näki oriin, hän lopuksi peruutti hevosen luota pois unohtaen niin myyntiluettelon, kun muutkin irtotavaransa oriin katokselle. Me ajattelimme, että taidetaan saada siitä ehkä se kolme tonnia, joka oli pohjahinta… Hinnaksi tuli 17 500 € plus vero, ja kun huutokaupan toiseksi kallein varsa oli Cathy Laukon poika New Grove Jeton 17 000 € plus vero, tunsimme onnistuneemme.

Kemppitalli osti ”Jaskan”, joka muutti Niemisen Markulle treeniin. Se aloitti uransa aikaisin 3-vuotiaana voitokkaasti ja siitä näki heti kyseessä olevan parempi hevonen. Suur-Hollola-päivänä ajetusta 3-vuotiden oriiden Hambosta tuli helppo voitto sille ja Oulu Express finaalin kakkonen tuli hienosti.  Kriteriumkarsinnassa ori tuli toiseksi ja oli finaalissa… mutta lämmityksen jälkeen jäi pois 'kaviopaiseen vuoksi'. Myöhemmin saimme kuulla, että oriin polvi halkesi. Mitä sitten ikinä tapahtuikin, se ei enää radoille palannut. Sen startit jäivät lukemiin 11st 5-2-1. Mutta meillekin oli selvää,että Hippu pystyi jättämään ikäluokkahevosen.

Ollessani vuonna 2003 kaksi kuukautta Kanadan Ontariossa silloisessa Glengate-siittolassa, halusimme yrittää Hippua kantavaksi Glengaten oriilla Angus Hall, jonka varsat aloittivat lupaavasti Kanadassa. Hippu tiinehtyi kolmannella kerralla, mutta  viikkoja ennen laskettua aikaa keväällä, se loi sysimustan, pitkäjalkaisen tammavarsan ja me otimme vastoinkäymisen raskaasti.. :( Varsa oli kiemuralla tamman sisällä, eikä Hippu pystynyt synnyttämään, joten tuumasta toimeen. Sain Jyri Koposen langan päähän ja hän antoi neuvoja, miten voisin itse auttaa tammaa ja yritin kääntää varsaa tamman sisällä olemalla olkapäätäni myöden Hipun sisällä, mutta tehtävä oli liian mutkikas.  Lopulta saimme kunnaneläinlääkäri Aikkisen paikalle ja hän tovin yrittämisen jälkeen onnistui saamaan varsan ulos. Se oli kuitenkin liian ennenaikaisena heikko ja sen heikosti lyövä sydän hiljeni hiljenemistään pelastusyrityksistämme huolimatta ja se menehtyi..

Kokeilimme sitä myös kantavaksi Angus Hallin veljellä EL Stewartilla, jonka pakasteesta olimme sopineet sen omistajan Erkki Laakkosen kanssa Kanadassa. Näimme oriin hänellä, vaikkei se loppujen lopuksi ollut veljensä veroinen, vaan pieni ja lyhyt. Hippu jäi siitäkin tyhjäksi ja seuraavaksi piti tamma saada kantavaksi tuoreoriilla. Smooth Blend oli Kaisa Nivolan suosikkiori aina ja hänen silmänsä kirkastuikin huomattavasti, kun sovittiin että Hippu siemennetään sillä. Seuraavana vuonna syntynyt tammavarsa sai nimekseen New Grove Noble ja kutsumanimekseen 'Noppa', koska ”arpa oli heitetty”. Noble myytiin myös Tampereen huutokaupassa vuotiaana Kemppitallille. Nykyisin ”Symppis” nimellä varustettu tamma odottaa ensimmäistä varsaansa, mutta muiden ”hippulaisten” tapaan tamma oli kova lähtemään auton takaa raviurallaan ja ilman sekkiä!  

Vuoden 2005 finlandOphium syntyy 008ia-ajossa olimme paikalla Vermossa, niin kuin monena sitä ennen. Finlandia-ajoon osallistuvista lämmitettävistä hevosista yksi osui silmiimme, niin kuin varmasti monen muunkin eli hiilen musta, ilman sekkiä 05-vauhtia lämmittävä tyylikäs puoliranskalainen Likable River  11,0a. Olimme halukkaita käyttämään oria Hipulle mikäli mahdollista ja seuraavana se vuonna se oli! Hippu siemennettiin Ordenojan oriasemalla ja se tiinehtyi nopeasti. 2007 syntyi hiilenmusta ja tyylikäs tammavarsa New Grove Ophium, alias 'Oili'. Se kulki 2-vuotiaana erittäin lupaavasti, mutta sitten sille tuli kasa raviongelmia eikä niistä päässyt kukaan selville, ennen kuin 2011 Turun Anivetissä työskentelevä saksalainen   eläinlääkäri/eläinkiropraktikko Saskia Walther sai  otteen ongelmista ja käsitteli tammaa säännöllisesti. Meistä tuli Saskian kanssa myös ystävät ajan saatossa. Kallion Niina, Mika Nurmi  ja Saskia perehtyivät Oilin ongelmiin ja se tuli radalle ja voittikin kahdesti, mutta alakerran ongelmat hankoside-ja jännevammoineen ovat vieneet energiaa ja aikaa. Edelleen kuitenkin yritämme.. ;)

Tässä välissä voisinkin kertoa,että Hipulla oli ihan oikeatakin työtä, joilla oli merkitys ainakin kolmen varsan elämään… Ensimmäinen tapaus oli, kun meillä syntyi orivarsa, joka syntyi terveenä ja tomerana niin kuin pitääkin. Mutta jo parin päivän iässä sen kunto laski kuin ”lehmän häntä”. Olin pannut merkille, että varsan silmäkulmat olivat keltaisen väriset ja nopeasti tapahtumien kulun myötä ja Kaisa Nivolan ja Jyri Koposen kanssa arvioitiin varsa ns.”reesusvarsaksi”, joka tarvitsi nopeasti apua pelastautuakseen. Orivarsa, jonka nimesimme 'Erkiksi' alkoi hiipua silmiemme edessä rajua vauhtia ja lopulta se makasikin velttona karsinan lattialla. Tilanne eteni käsittämättömän nopeasti huonompaan suuntaan.. Tapahtumapäivä oli taas perjantai-iltapäivä (tietenkin) ja jotain piti pian tehdä.. siis heti!

Kaisa sanoi, että varsaan pitää saada nopeasti vasta-aineet sekä punasoluja luovuttajahevosesta. Minun ehdotuksestani Hippu oli luovuttaja ja Jyri tulikin heti kotiimme laskemaan Hipusta verta pari litraa. Koska plasman erottaminen verestä vei useita tunteja, Jyrillä ei ollut aikaa jäädä odottamaan ja sovimme, että Kaisa tulee tekemään tiputuksen varsaan, joka oli jo todella heikossa kunnossa.. Kaisa tuli, plasma erotettiin ja säilöttiin omaan astiaan, tiputimme plasman varsaan ja jo heti se virkosi niin, että nousi  jaloilleen. Sitten aloimme laittaa varsan suoneen Hipun luovuttamia punasoluja ja kun olimme saaneet varsaan muutaman desilitran, ei tätä hetki sitten jo melkein kuolleelta näyttävää varsaa pidätellyt enää mikään. Siitä tuli hetkessä todella vahva ja elinvoimainen, täyttä tarmoa uhkuva poika  ja tiputus lopetettiin tietenkin heti siihen. Varsa oli jo kuin tulta ja tappuraa ja täynnä eloa! Seuraavaksi tämä orivarsa ryntäsi emänsä tissille ja joi kun ei mitään olisi koskaan ollutkaan..

Siinä viimeistään selvisi tällaiselle ”ei urheilijallekin”, että veritankkaus on todella tehokasta, ken sitä tekee. Varsasta tuli hurjempi ja sen kutsumanimeen lisättiin ”Myrskynmerkki”. Se kun rakasti jahdata ihmisiä laitumella. Varsa oli Hambovoittaja, Oulu Express kakkonen ja kriteriumfinaalin kakkonen 2002, New Grove Global 12,8a 110 000 €. Sen osti ja sitä valmensi Pekka Yli-Houhala, jolle mainitsinkin useasti, että Erkin vahvuus tulee suomenhevosesta ;) Saihan sen luovuttaja itsekin suomenhevosen verta  jo EKK:lla aikanaan.. :)

Hippu pelasti ”manan majoilta” myös pari muutakin varsaa olemalla vasta-aineluovuttajana. Sen omat varsat ovat olleet aina ”täynnä” vasta-aineita, eikä esim kukaan niistä sairastunut  esim. rodobakteeriin, vaikka tamma matkusti ja oleili eri siittoloissa pienen varsansa kera useasti. Kerran Jyri hälytti minut tuomaan Hipun klinikalle yhden varsan tapauksessa ja se selvisikin hyvin. Hipun virallinen nimikin sai painoarvoa noissa hommissa. Se oli kuin olikin ”pankki”.. Kun 2007 päätimme lähettää kolme siitostammaa Ruotsiin (nykytekniikalla laivalla, helposti ja mukavasti), lähti Hippu varsansa Oilin kera myös, tähtäimenä astuttaa Hippu oriilla Adams Hall. Kovan veljessarjan täysveli, jonka Palema siittola oli ostanut siitoskäyttöön. Hippu tiinehtyikin oriista, mutta taas meinasi tulla mutkia matkaan, kun minulle soitettiin klinikalta, että Hipun varsa vaikutti olevan todella sairas ja he epäilivät ähkyä.. Meiltä taasen kysyttiin, oliko varsalla vakuutus, jos se joudutaan leikkaamaan. Varsalla oli vakuutus, mutta Hipun oman leikkauksen jälkeen teimme päätöksen, ettei siihen enää lähdetä pitkän ja hankalan toipumisen johdosta. Niinpä annoimme klinikalle oikeuden lopettaa varsa, mikäli tilanne tulee kärjistymään niin huonoksi.. Kun puhelimeni pirisi seuraavana aamuna ja näin numeron, aloin valmistautumaan huonoon uutiseen.. mutta EI! Klinikan hoitaja kertoi varsan toipuneen! Sillä olikin ollut todella paha vilustuminen, sillä Ruotsissa oli satanut ja tuuli viimannut pahasti viime päivät. Hippu palasi takaisin Palemaan Oilin kera. Tammat tulivat kotiin, kaikki kantavina. Kaksi Adams Hallista ja yksi Alf Palemasta! Kaikki hyvin!

Musta leski..

Nyt oli Hippu kantava veljessarjasta, josta Angus Hallista se loi ja EL Stewartista ei tullut kantavaksi, mutta kaksi edellistä ”raskautta” hermostutti vainoharhaista omistajaa (minua..) Sillä kun Hippu kantoi Smooth Blendistä, ori kuoli seuraavana talvena…  Kun Hippu kantoi Likable Riveristä, ori kuoli kesken startin Italiassa ja satuimme sen katsomaan, koska siinä juoksi  Passionate Kemp.. Pidin kaikki sormeni ristissä, ettei Adams Hall kohtaisi samaa…ei kohdannut! Keväällä 2008 Hippu varsoi hiilenmustan ja erikoisen tempperamenttisen orivarsan 'Tanelin'. Kaikki näytti taas olevan hyvin…mutta ei kauan.

Minä harrastan valokutanelivausta ja eritoten varsojen kuvaamista ja eräänä torstai-iltapäivänä olin laitumella kuvaamassa varsoja, joita kirmasi siellä useampikin. Tuosta pikkuisesta, erittäin tempperamenttisesta orivarsasta oli helppo ottaa onnistuneita kuvia, koska minun ei tarvinnut liikkua piiruakaan, vaan varsa juoksi, hyppeli ja  pukitteli ympärilläni niin, ettei  toista ole nähty. Hyvä ystäväni Nina oli viikkoa aikaisemmin ollut vahtimassa Hippua varsan kera tarhassa sillä aikaa, kun puhdistin niiden karsinan. Muistan aina, kun Nina sanoi minulle, ettei ole moista adhd-varsaa nähnyt ja että ”olemme vielä pulassa sen kanssa”.. totta joka sana, sillä hätääntynyt Hippu-emä juoksi ikiliikkujavarsan perässä niin hurjasti, että siltä itseltään revähti jänne etusesta! Ja oikein kunnolla! Ja ensimmäisen kerran! Mutta palatakseni torstaiseen kuvauspäivään.. poistuessani laitumelta, kerroin Hannulle, että varsa juoksee, kuin ”viimeistä päivää”.. se olisi pitänyt jäädä sanomatta :(

Seuraavana päivänä kävelin laitumella useamman kerran, laittamassa vesiä, nauttimassa varsoista ja kaikkea sitä, mitä nyt tulee tehtyäkin. Mutta koska oli alkukesä, tammat olivat yöt sisällä ja niin sinäkin perjantaina.. Kun menimme illemmalla hakemaan tammoja kotiin, osa olikin jo portilla ja veimme niitä sitä mukaan sisälle, kun ne siihen tulivat. Yksi pari jäi kauemmas ja se herättikin heti mielenkiintoni.. Miksi Hippu oli varsansa kanssa kauempana..? Nopeasti huomasi, että varsa ei ollut kunnossa! Ei tarvinnut mennä lähellekään, kun huomasin, että tuon pikkutanelin jalka oli poikki! Koipiluu oli poikki ja sen pää törrötti lihaksen läpi ulkona! Varsa oli menossa shokkiin ja aloin heti tavoitella eläinlääkäriä! Kiire oli kova, apua piti saada, mutta pitkän linjan hevosihmisenä tiesin sisimmässäni , että varsaa ei voida pelastaa. Ainoa,mitä sille voitiin tehdä, oli päästää se tuskistaan ja nopeasti!! Kaisa oli kaukana, Jyri poistunut töistään, päivystävä eläinlääkäri tulisi 2-3 tunnin kuluttua. Olin aivan sekaisin tilanteessa. Lopulta Hannu kertoi ystävästään, joka on metsästäjä..?!!!? Väsynyt, shokissa ja kivun ja verenmenetyksen uuvuttama varsa makasi maassa. Avuttomana ja jo melkein tajuttomana. Pyysin Hannua soittamaan ystävänsä nopeasti paikalle ja hän tulikin..

Minä lähdin samalla taluttamaan tuota varsastaan niin tarkkaa huolta pitänyttä emää, Hippua, pois paikalta ja vieläkin tunnen ja kuulen sisälläni sen laukauksen, joka kaikui sinä rauhallisena alkukesän iltana.. Minulta henkilökohtaisesti vei vuosia toipua tapahtuneesta, eikä se ole poistunut vieläkään kokonaan. Mutta mitä mietti Hippu? Tamma joka oli tarkka varsoistaan ja erityisesti tästä. Oliko jotain sellaista ilmassa mitä ihminen ei tiedä? Tämän kaiken kauheuden keskellä, viedessäni Hippua sisälle talliin, pois laitumelta, pois sen oman pienen varsansa luota ja kuuluu laukauksen kaiku.. Hippu ei kertaakaan katsonut taakseen jäävää varsaansa, ei kertaakaan hörissyt taikka kutsunut sitä. Ei kertaakaan, ei ulkona, ei sisällä ollessaan. Vaan kuin se olisi tiennyt ja ymmärtänyt kaiken. Sellaista viisautta en ole koskaan kohdannut ja nöyränä ihailin Hipun  vahvuutta kohdatessaan tämän kaiken. Luonto on kaikkeudessaan pienelle yksinkertaiselle ihmiselle joskus käsittämätön, mutta  oikeudenmukainen ja rehellinen, ja se selvittää asiansa sanoitta ja inhimillisen arvokkaasti ja nöyrästi.

Hippu oli viisas. Ja poliisi. Se oli aina paikalla, jos jotain tapahtui. Se tarkkaili ympäristöään jatkuvasti. Kaikessa viisaudessaan se ei kuitenkaan ollut koskaan lauman pomo. Tai ehkä juuri siksi viisas. Meillä oli vaihtuvuutta tammoissa ja joskus tuli uusi hetki, kun lauma muodostui ja pomo valikoitui joukosta. Minkäänlaista riitaa ei asian tiimoilta tullut, vaan jos uusi taloon tullut tamma omasi vahvan auktoriteetin, muut hyväksyivät uuden pomon nopeasti. Hippu tarkkaavaisena lyöttäytyikin aina uuden pomon kelkkaan.Se mielisteli sitä ja samalla se oli arvoasteikolla heti toisena, ei koskaan alimmaisena. Se peluriluonnekin ja poliisityöskentely kertoo jo tamman älystä! Sillä itsellään oli laumassa asiat aina hyvin :)

Poliisi se oli aina. Jos vain yrittikin tehdä tallissa taikka tarhojen/laitumien ympärillä ylipäänsä mitään, ei Hipulta asia jäänyt pimentoon vaan se ”laittoi sinisen vilkkuvalon” (siltä se ainakin näytti :) ) päänsä päälle ja kirmasi katsomaan lähempää tapahtumia.  Jos pienikin paperin rapina kantautui sen korviin, hörähti se huomauttaen olemassaolollaan ja sai meikäläisenkin tuntemaan syyllisyyttä ”muka salaisesta herkuttelusta”. Ei se perso ollut oikein erikoisesti minkään perään, paitsi  porkkanoiden, mutta kun sen piti saada tietää kaikki ja aina ;) Se myös suuttui todella tulisesti, jos sitä alkoi risomaan jokin erityisesti, mutta toisaalta lauhtuikin nopeasti, niin kuin kaikki tuntemani sen jälkeläisetkin. Voikohan hevosessa olla myös niin sanottua ”latinoa”. Sitä kuuluisaa tulista tempperamenttia kuin ihmisissäkin. Surkean kohtalon saaneen 'Tanelin' jälkeen Hippu jäi tyhjäksi Prime Prospectista, mutta seuraavana vuonna se siemennettiin hyvällä menestyksellä Saksan ykkösoriilla Diamond Way. Siitä toivoimme varsaa jo aikanaan Cathy Laukolle, mutta pidättäydyimme kokeilusta ja uskoimme Esa Lahtista (toinen kerta..), ettei pientä tammaa kannata sillä astuttaa. Riskinä on ”pieni punainen varsa”, Esa sanoi.. Seuraavana vuonna, kun Hippu vielä kantoi orivarsaansa, Diamond Way kuoli.

Orivarsa 'Roope' alias New Grove Regalille tuli käsittämätön ontuminen parin kuukauden ikäisenä ja sen ensimmäinen kesä menikin puoliksi karsinassa mutta onneksi ”palaset loksahtivat kohdalleen” ja säpäkkä orivarsa muutti Irma ja Rinti Tammelinin pihattoon, jossa isosisko Oilikin ensimmäisen talven vietti.  Tässä vaiheessa olimme ajatelleet, että Hippu saa jäädä eläkkeelle ja se huolehti muiden tammojen villeistä kakaroista pitämällä kuria niille. Hipulla oli jo alkanut olla vaivoja, jotka korostuivat erityisesti talvikeleillä.  Kuitenkin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, tamma oli taas piristynyt seuraavana vuonna ja oli kuin nuorukainen. Se juoksenteli ympäriinsä ja ruokahalu oli parasta luokkaa, joten päädyimme tekemään sille viimeisen varsan, koska yksi aikamme suosituista oreista Revenue oli palannut Jenkeistä Eurooppaan.  Yritimmehän jo aikanaan Revenuen isän pakastetta Suomeen, muttei se onnistunut. Kolgjinin hienon oriin kilpailuja ja voittoja olimme ihailleet jo aikaisemminkin, ja nähdessämme oriin livenä 2006 Perretti-farmilla New Jerseyssä, ihastuimme yksilöön.

Omissa ajokokemuksissa olin myös ajanut Revenuen tyttärellä Challeryllä ja ihastuin siihen heti. Se oli järkevä, new grove trapeznopea ja rehti. Hippu varsoikin nyt keväällä hienon tammavarsan Revenuesta. 'Taimi' alias New Grove Trapez on kuin kopio emästään ja se on luonteeltaankin kuin emänsä. Ja ulkonäöltääntäysiverinen. Tässä nyt on ainakin sitä aikaisemmin mainittua ”latinoverta”.. ;) Tämän varsan kohdalla sanoin taas,niin kuin jo neljän aikaisemmankin ”hippulaisen” kohdalla, että tätä EN myy! :) Kaunis tammavarsa olisi myös hauskaa esittää varsanäyttelyssä, sillä rahkeita on tälläkin.

Hipun varsoista neljä esitettiin näyttelyssä. Fakir I-palkinnolla ja ollen samalla valtakunnan paras, Helium sai 2-vuotiaana I palkinnon, 10 pistettä tyypistä, Ophium 2vuotiaana II+ palkinnolla saaden rungosta 10 pistettä. Noble esitettiin myöhemmin kantakirjaan B-jalostusarvolla. Eihän nuo pisteet mitään loppupelissä merkitse, raviuraa ajatellen, mutta ne kertovat kyllä että yksilöt olivat ja ovat ”kivoja katella”.. Kotonamme on ollut Hipun varsoja kokonaan omistuksessamme Fakir, Helium, Ophium, Roope ja Taimi. Kouros oli yhden kesän vanhempana yhteisomistuksessa Janne Multisillan kanssa, kun yritimme löytää keinoa saada se ravaamaan. Huimat vauhdit omaavalla ruunalla oli lannealueella ongelmia ja niihin taisi loppupeleissä auttaa ratsastutreeni. Aleksi Kytölältä se teki hienojakin juoksuja myöhemmin näin. Bella Varjosella ruuna oli myös uittotreenissä ja myöhemmin Tom Eriksonilla, joka vannoi sen olevan kapasiteetiltään parasta, jos vain saadaan se ravaamaan.

Minä voisin täyttää tallini täyteen ”hippulaisilla” milloin vain. Minä rakastan niitä ja niiden järkeviä, rohkeita ja tempperamenttisia persoonia. Mutta nyt niitä ei enää tule. Hipun tyttärien kautta toivottavasti saamme jatkossakin ikäluokkavarsoja tai ainakin niin hyviä, että omistajat ovat iloisia :) Tai ainakin itse, jollei niitä myy..

Jokainen tarina päättyy joskus. Nyt oli tullut aika päättää se Hipun kohdalla. Tamman vaivat tulivat taas pahemmiksi kesän ja syksyn aikana ja jo kesällä tiesimme Hannun kanssa Hipun tarinan päättyvän tänä vuonna. Taimi oli koko kesän Hipun ja Hipun siskon Tipsin, sekä sen varsan kanssa laitumella. Kun Tipsin varsa vietiin pihattoon, oli Taimi jo leimautunut Tipsiin, joka oli leikkisä uuden ”ystävänsä” kanssa. Nuo kaksi ovat todella  hyvä pari :)

Tämä oli tarina Hipusta. Kun itse katson asioita vuosikymmeniäkin taaksepäin ja palaan taas nauramaan  ja itkemään tapahtumia, muistelemaan niitä uudestaan nyt, voin aikaisemmista luuloistani poiketen todeta,  että juuri Hippu on ollut elämäni hevonen. Siitä ei ole epäilystäkään.

Seuraavat ihmiset ovat olleet tässä matkassa mukana. Jos ei suoraan Hipun kanssa, niin sen varsojen taikka Hippuun liittyviin tapahtumiin ja kiitän heitä kaikkia matkasta.  Osasta tuli läheisiä ystäviämme, kaikilla on vähintään pieni paikka sydämessämme :) Lukematon joukko jää mainitsemattakin, sillä tässä hevosen ”facebookissa” on mahdotonta mainita kaikkia..

ell.Aikkinen           ell.Jukka  T     ell.Jukka   H      ell.Olli M        ell.Tarja F
Kati L       Erkki  L       JarnoK     Kim S      Pia K      Sari M
Eeva K        Virpi  Y               Henna  P               Hanna  H   Hannu H
Irma   T    Rinti T          Cyril  R             Niina K              Esa L
ell.Jyri K     Anita  T            Risto  A        Tarja  M        ell.Kaisa N
Hannu  N        Terttu P       Erkki L          Kimmo K     ell.Kalle
ell.Liisa S        ell.Saskia W   Mika N               Pekka Y-H   Jorma T
Kai K          Janne U             Timo H              Toivi N             Antti T
Harri K     Timo N               Klaus S        Ilkka K              Palema-siittola
Nina N      Tom E           Bella V            Aleksi K         ”metsästäjä”..
sekä tietenkin Hannu Nylund,sekä kirjoittaja  Riitta Nylund.